Alumiinitehtailijan poika matkustaa niin kauas kuin pääsee
syö, juo, nai ja pistää
Ei se ole isän varjo, se on oma
 
Hän tajuaa, että lentokoneet on tehty alumiinista
            ja lopettaa lentämisen
Hän oppii, että paistinpannut eivät ole rautaa
            ja alkaa syödä raakaa ruokaa
Kun hän näkee mehutetrojen sisäpinnassa kiiltävää metallia
            hän alkaa puristaa aamumehunsa itse
Siihen janoon eivät lähipeltojen appelsiinit riitä
                        eivät koko kylän
 
Sitä kohti, missä alumiinisulatto
            kiehuu ja kakoo
                        pieree, piruilee
 
Älä käännä selkää
ei se ole kuolemaksi