Yöllä linna on lukossa.
Yöllä kummitukset heräävät eloon:
Kuninkaat, narrit, akat…
Rouva muhkeassa peruukissaan,
Kavaljeeri raidallisissa housuissaan,
Katolinen prelaatti,
Ritari on totta, hän on ilman haarniskaa…
Ja kuljeksivat hämärässä myyntikojulle,
Katselevat muinaisilta ajoilta
Esittelyvihkoja ja postikortteja,
Missä kaikki on ommeltu nauhaksi:
Heidän historiansa ovat voittoja,
Häviöitä ja petoksia,
Kunniaa, suruja ja eroamisia,
Ja kummituksilta kaikki käsistä
Valuu olosuhteiden takia,
Mitään ei voi muuttaa,
Entisessä elämässä ei voi korjata…
Miten kuningas täällä olisi voinut hallita!
Miten narri täällä olisi voinut rakastaa!
Päivisin kerroksissa käyskentelee
Vilkkaita matkailijoita.
Linnassa on lämmintä ja puhdasta.
Aurinko osuu vanhoihin  lasimaalauksiin,
Kullattuja saleja,
Kuvakudoksia ja posliinia.
Kapea uloskäytävä, valoisa piha.
Ja… vankilakuiluja, ja kellareita.
Huojentunut mieli yht´äkkiä pujahtaa pois.
Tuskin kukaan hymyilee…
Paha piilossa pysyy
Ja vuosien varrella enenee…
Linnassa, pohjoisessa, vanhassa
korppi raakkuu: «Ei milloinkaan enää…»
Ja mistä olikaan puhe?
 
Kävimme Turun Linnassa.