The son of the aluminium industrialist travels as far as he can get
eating, drinking, fucking and injecting
It isn’t the father’s shadow, it’s your own
He realizes that airplanes are made of aluminium
and stops flying
He learns that frying pans are not made of steel
and starts eating raw food
When he discovers gleaming metal inside of a juice package
he starts pressing his morning juice himself
The oranges of the nearby fields are not enough for that thirst
not even the whole village’s
Towards the place where aluminium foundry
boils and gacks
farts, gives a hard time
But don’t turn your back
it won’t be fatal
Alumiinitehtailijan poika matkustaa niin kauas kuin pääsee
syö, juo, nai ja pistää
Ei se ole isän varjo, se on oma
Hän tajuaa, että lentokoneet on tehty alumiinista
ja lopettaa lentämisen
Hän oppii, että paistinpannut eivät ole rautaa
ja alkaa syödä raakaa ruokaa
Kun hän näkee mehutetrojen sisäpinnassa kiiltävää metallia
hän alkaa puristaa aamumehunsa itse
Siihen janoon eivät lähipeltojen appelsiinit riitä
eivät koko kylän
Sitä kohti, missä alumiinisulatto
kiehuu ja kakoo
pieree, piruilee
Älä käännä selkää
ei se ole kuolemaksi