Juha Kulmala
You're drunk

you're drunk

before the dance is over

place your hand on the hips, your foot

                                        on emptiness

                                                  now

                                        the ice is thick

and what lies beneath, you can imagine

no-one knows

everyone knows

when there was summer

was the endlessness of the waves

like her hair fanning out on the early hours sand

                                        the dreams came rolling in

                                                  heavily

                                        full of cartilage and salt

there's something in the jar and you can't get it open

the lid just spins and turns, security guard car

round the dark office block, the night

is mild and gentle

like an earlobe, the laws of nature, everything's been left

                                        slightly open, you slip in

                                                  ice crackled on frozen puddles

                                        when you walked alone and walked too far

visited galleries, took a glance at

art, at the beer list, at porn and leprechauns

listened to the creaks in the sinus of the town

                              mornings like child's drawings

                                        not enough depth

                                        too much depth

                                                  you're drunk

blood moves like a sewage-warmed stream beneath the ice

blood moves like flocks of birds

in the texture of spring

                              everything is new under the sun

          and the way it has always been, it is no more

Olet humalassa

olet humalassa

ennen kuin tanssi on ohi

laske käsi lanteille, jalka

                              tyhjän päälle

                                        nyt

                              jää on paksua

ja mitä on sen alla, voit kuvitella

kukaan ei tiedä

jokainen tietää

kun kesä oli aallot loputtomia

kuin aamuöiselle hiekalle leviävät hiukset

                              unet vyöryivät

                                        massiivisina

                              täynnä rustoja ja suolavettä

tölkissä on jotain etkä saa kantta auki se vain

kiertyy ja pyörii, vartiointiliikkeen auto

pimeän toimistokorttelin ympäri, yö

leuto kuin korvannipukka, luonnon lait, kaikki jätetty raolleen

                              luikerrat sisään

                                        jää rätisi lätäköissä

                              kun kävelit yksin ja liian kauas

katselit taidenäyttelyn, olutlistaa, pornoa ja menninkäisiä

kuuntelit kaupungin poskionteloiden rutinaa

                    aamut kuin lapsen piirustuksia

                              syvyys puuttui

                              syvyyttä oli liikaa

                                        olet humalassa

veri liikkuu kuin viemäreiden lämmittämä virta jään alla

veri liikkuu kuin lintuparvet

kevään kudoksessa

                          kaikki on uutta auringon alla

          ja niin kuin on aina ollut, niin ei enää ole