The son of the aluminium industrialist travels as far as he can get
eating, drinking, fucking and injecting
It isn’t the father’s shadow, it’s your own
 
He realizes that airplanes are made of aluminium
            and stops flying
He learns that frying pans are not made of steel
            and starts eating raw food
When he discovers gleaming metal inside of a juice package
            he starts pressing his morning juice himself
The oranges of the nearby fields are not enough for that thirst
                        not even the whole village’s
 
Towards the place where aluminium foundry
            boils and gacks
                        farts, gives a hard time
 
But don’t turn your back
it won’t be fatal

Alumiinitehtailijan poika matkustaa niin kauas kuin pääsee
syö, juo, nai ja pistää
Ei se ole isän varjo, se on oma
 
Hän tajuaa, että lentokoneet on tehty alumiinista
            ja lopettaa lentämisen
Hän oppii, että paistinpannut eivät ole rautaa
            ja alkaa syödä raakaa ruokaa
Kun hän näkee mehutetrojen sisäpinnassa kiiltävää metallia
            hän alkaa puristaa aamumehunsa itse
Siihen janoon eivät lähipeltojen appelsiinit riitä
                        eivät koko kylän
 
Sitä kohti, missä alumiinisulatto
            kiehuu ja kakoo
                        pieree, piruilee
 
Älä käännä selkää
ei se ole kuolemaksi